Skeittiparkki

skeittipaikka vai skeittihalli?

Mitä tahansa kaupungissa tai kunnassa lähdetään skeittaukseen liittyen kehittämään, on otettava huomioon harrastukseen vahvana osana mukana tuleva yhdessä olemisen ja viihtymisen “hengaamisen” kulttuuri.

Skeittaus on näkyvä ja kuuluva osa kaupunkikulttuuria. Skeittaukseen kuuluu tärkeänä osana skeitattavien paikkojen (luonnonspottien) etsiminen rakennetusta kaupunkiympäristöstä, joka ei alkujaan ole suunniteltu siihen. Harrastuspaikkojen rakentamisen lisäksi kaupunkiympäristöä tutkivan ja arvostavan skeittikulttuurin ymmärtäminen ja vuorovaikutuksen parantaminen skeittaajien ja muiden kaupunkilaisten välillä takaa kaikille elävän ja turvallisen kaupunkitilan käytön.

Skeittauksen tukeminen voi tapahtua siis hyvin moninaisin keinoin. Skeittipaikka voi olla viihtyisä kohtaamispaikka keskellä kaupunkia, jonne tullaan kauempaakin. Skeittiparkki tai -parkit voivat tarjota laajat vapaa-ajanvieton mahdollisuudet monen tasoisille skeittaajille ja muille parkin käyttäjille.

Skeittihallit taas takaavat liikkuntaharrastuksen jatkumisen ympärivuotisesti, sekä mahdollistavat paikallisen seuran aktiivisen toiminnan. Skeittaajille mahdollistettu alue rakentaa itse DIY-parkkia voi toimia erinomaisena alustana kehittää paikallisten skeittaajien yhteisöä yli ikä- ja sosiaalisten ryhmärajojen. Samalla tekijät oppivat esimerkiksi betonin käsittelyä, suunnitelmallisuutta ja yhteistyötaitoja.

Mitä tahansa kaupungissa tai kunnassa lähdetään skeittaukseen liittyen kehittämään, on otettava huomioon harrastukseen vahvana osana mukana tuleva yhdessä olemisen ja viihtymisen, “hengaamisen” kulttuuri. Oleskelupaikat ja tapahtumien järjestämisen mahdollistaminen ympärivuotisesti takaavat elävän kulttuurin kasvumahdollisuudet alueella.

Eri tapoja skeitata

Laadukkaista parkeista huolimatta kaikki skeittaus ei rajoitu vain sitä varten rakennettuun ympäristöön. Osalle harrastajista urbaanissa ympäristössä tapahtuva skeittaus on ainoa oikea tapa skeitata, eivätkä he käy koskaan skeittaamassa erikseen skeittaukseen rakennetuissa paikoissa. Toiset taas suosivat vain ja ainoastaan rakennettuja kaaria ja pooleja, joita Suomessa ei löydy muualta kuin skeittiparkeista. Skeittausta harrastetaan eri tulokulmilla aloittelijasta ammattilaiseen samoissa ympäristöissä.

Talvisin Suomen ilmasto pakottaa kaikki harrastajat hallien, eli sisäskeittiparkkien suojiin. Osa skeittaa aktiivisesti koko talven läpi, toisille usein kylmät ja karut, ruuhkaiset hallit saavat jättämään lajin kokonaan talven ajaksi. Jotta skeittauksen harrastusmahdollisuudet olisivat aidosti ympärivuotista, tarvitaan tarpeeksi tilavia ja viihtyisiä sisäskeittiparkkeja (halleja), joissa harrastajat viihtyvät.

Skeittiparkki on isokokoinen skeittaamista varten rakennettu paikka, joka sisältää erilaisia elementtejä temppujen tekemiseen. Kooltaan skeittiparkki on vähintään koripallokentän kokoinen alue. Onnistunut ja ylläpidetty (betoni)skeittiparkki on pitkäikäinen ja palvelee kaikentasoisia ja –ikäisiä harrastajia. Parkin eritasoiset skeittielementit luovat käyttäjille edellytykset kehittyä lajin harrastajana. Skeittaukseen kuuluu yhtä vahvasti temppujen tekeminen, toisten kannustaminen kuin harrastuspaikan reunalla oleskelu ja muiden seuraaminen Skeittaus on vahvasti omaehtoinen liikuntamuoto. Samaan aikaan itsenäistä ja yksilöllistä ja yhteisöllistä ja sosiaalista. Hyvä skeittiparkki ottaa huomioon ympäröivät palvelut, käyttäjien perustarpeet ja toiveet (kuten istuma- ja oleskelupaikat, wc, roska-astiat ja vesipiste.
On hyvä ymmärtää, että skeittiparkki ei ole (olympiastandardeja lukuunottamatta) standardoitu suorituspaikka, vaan niissä voi olla hyvin erilaisia toteutuksia. Skeittiparkit voidaan ominaisuuksiltaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Street-, park ja hybridi (yhdistelmä) parkeiksi. Uutta skeittaamisen paikkaa suunnitellessa suositellaan selvittämään millaisia ominaisuuksia juuri sillä alueella uudelle skeittiparkille halutaan. Onko kunnassa tai kaupungissa kenties jo skeittiparkki, jonka harrastusmahdollisuuksia voidaan laajentaa rakentamalla toinen, erilaiseen skeittaamiseen soveltuva skeittiparkki, -paikka tai halli? Mitään selkeitä rajoja eri mallisten skeittiparkkien välillä ei ole, vaan jokainen skeittiparkkparkki on yksilö.
Street-tyylinen skeittiparkki sisältää ns. katuolosuhteita jäljittelevän tasaisen kokonaisuuden, eli hyvän flätin ja erilaisia skeitattavia elementtejä, kuten portaita, kaiteita ja kurbeja. Vauhdinottoon on varattu tasaisella tarpeeksi tilaa tai tilan puuttuessa kaaria tai muita korkeampia elementtejä käytetään yleensä päädyissä vauhdinottoa varten.
Park-tyylinen skeittiparkki taas jäljittelee uima-altaista tuttuja aaltomaisia kaaria. Yksittäistä allasta kutsutaan pooliksi (tai bowli), mutta park-tyylinen skeittiparkki on poolia laajempi kokonaisuus, missä altaan keskellä voi olla myös skeitattavia muotoja. Parkissa skeittaus tapahtuu siis pääsääntöisesti kaarevilla pinnoilla. Park-tyylinen skeittiparkki tehdään (yleensä) kokonaan betonista.
Poolin ja park-tyylisen skeittiparkin raja on myös häilyvä, mutta varsinaisesti poolilla tarkoitetaan Kalifornian maisemista tuttua pyöreäreunaista uima-allasta. Poolit imitoivat usein klassisia uima-altaiden muotoja – yksi perinteisimmistä poolin muodoista on ylhäältä katsottuna munuaisen muotoinen “kidney pool”.
Hybridi / street-park-yhdistelmä on Suomen tämän hetkisistä betoniparkeista yleisin malli. Hybridiparkki yhdistelee street-parkin kaiteita ja kurbeja poolimaisiin elementteihin, kuten kaarikuppeihin ja speed bumppeihin vauhdin hakemista varten. Toimiva hybridiparkki vaatii tilaa – liian pieneen tilaan tehdyssä hybridiparkissa ajolinjat usein risteävät, aiheuttaen vaaratilanteita. Jos rahaa ja tilaa on käytettävissä maltillisesti, kannattaa suunnittelussa pitää myös maltti – peruselementeillä tila tulee tehokkaasti käytettyä.
Pieni yksittäinen tai muutaman elementin harrastus- tai lähiliikuntapaikka. Paikka voi olla mahdollisuuksien mukaan integroitu muuhun kaupunkiympäristöön tai osa isompaa puistokokonaisuutta. Esimerkiksi kaupunkiaukion laitaan voidaan tuoda yksi skeittielementti, jota voi käyttää myös penkkinä. Se tekee siitä samalla skeittipaikan.
Skeittiparkin lisäksi jokaiseen suomalaiseen kaupunkiin tai kuntaan olisi hyvä rakentaa muutama paikka skeittaukselle, jotka sijaitsevat keskustassa tai muutoin nuorten suosimalla paikalla. Nämä pienemmät harrastuspaikat toimivat kohtaamispaikkoina nuorille harrastajille ja tekevät samalla skeittauksesta näkyvää ja kaupungin suunnasta hyväksyttävää toimintaa muille kaupunkilaisille.
Skeittipaikat ovat kustannustehokkaita vaihtoehtoja usein tiukkoihin kaupunkien budjetteihin. Skeittipaikka ei Kuitenkaan voi kokonaan korvata skeittiparkkia, mutta se on hyvä lisä skeittauksen harrastuspaikkojen kokonaisuuteen. Skeittiparkkia ei aina tarvitse rakentaa kerralla valmiiksi, vaan sitä voi mahdollisuuksien mukaan kasvattaa myös jälkeenpäin. Näin toimimalla voitaisiin välttää rakentamasta liian pieniä skeittiparkkeja tai -paikkoja.
Kesällä harrastaminen on paljon yleisempää kuin talvisin. Lämpimän ja viihtyisän tilan puute on monelle syy olla harrastamatta skeittausta talvella.
Lämmitetyt skeittihallit mahdollistavat ympärivuotisen skeittauksen. Ilman halleja lajin harrastaminen ja liikunta jää pois talvisin ja uudelleen aloittaminen on aina vaikeampaa tauon jälkeen. Pitkät tauot harrastuksessa saattavat edesauttaa lajin lopettamista.
Skeittihallit ovat yleensä nuoriso- ja liikuntatoimen tai paikallisten seurojen pyörittämiä. Kaupunki tai kunta tukee hallin kustannuksissa yleensä vuokra-avustuksina sekä voi auttaa alkuinvestoinneissa. Tällä tavoin paikallisten skeittaajien tehtäväksi jää toiminnan pyörittäminen. Tuetulla hallitoiminnalla vahvistetaan harrastajien yhteenkuuluvuutta ja osallistetaan skeittaajia laajasti mukaan ympärivuotiseen toimintaan. Monesti nimenomaan ympärivuotisen skeittaamisen mahdollistaminen hallin muodossa on ollut syy paikkakunnan skeittiseuran syntyyn.
Skeittauksen perinteinen suorituspaikka, jossa kaksi kaarta on vastakkain ja näiden välillä on tasainen osa (flätti). Ramppien pinnoissa käytetään useimmiten vaneria. Vaneri on kaatuessa hieman pehmeämpi materiaali betoniin verrattuna. Ramppi on loistava paikka harjoitella kaariskeittausta, mutta sen ongelma ulkotiloihin rakennettuna on huoltoväli, sillä päällysvanerit pitää ulkorampissa uusia muutaman vuoden välein. Ramppeja on useita kokoja – yleensä puhutaan minirampista, mid-rampista ja vert-rampista, jossa kaari nousee selkeästi pystysuoraksi saakka. Vert- rampit ovat usein korkeudeltaan kolmesta metristä ylöspäin.
Kunta voi antaa tai vuokrata (asfaltti)alueen skeittiyhdistykselle diy-skeittiparkkia varten. Tällöin skeittaajat voivat itse suunnitella ja rakentaa mieleisensä skeittiparkin kunnan osoittamalle alueelle. Näin voidaan toimia muun muassa silloin kun kunnan harrastuspaikkatarjontaan tarvitaan nopeaa parannusta tai paikkausta. Diy-parkki ei voi kuitenkaan olla kunnan ainoa skeittipaikka, vaan tällaiset paikat täydentävät harrastuspaikkoja.

Kuopion Lippumäestä löytyy yksi harvoja täysverisiä park-alueita Suomessa. Kaaret ovat mitoiltaan vastaavia kun maailmalla ja kaarialue ei ole pelkkä pool, vaan siinä on erikokoisia pool-alueita yhdistettynä toisiinsa. Rajanvetoa yksittäisen poolin ja kaarikisoihin soveltuvan parkin välillä on vaikea vetää, mutta yleensä voisi sanoa että park sisältää useita pooleja ja tilaa myös poolien keskellä suhteessa yksittäiseen pooliin.
Suomessa on hyvin vähän puhtaita street-parkkeja, varsinkaan isoja sellasia. Street-parkki ei vaadi välttämättä edes kaaria vauhdinottoa varten, vaan se voi olla tasainen tila, missä on kurbeja, kaiteita ja portaita.
Tampereen Muovitehdas on iso skeittihalli, jossa on Suomen ainoa sisätiloissa oleva vert-ramppi. Täällä on käynyt paljon ulkomaisia skeittaajia ja hallilla järjestetään isoja tapahtumia, kuten Mans-e-rama ja vert-skeittauksen SM-kilpailut.
DIY-parkkeja on syntynyt ympäri Suomea. Suvilahti (yllä) on niistä tunnetuin, mutta vastaavia on monia. Alla Mikkelissä sijaitseva RokkalaDIY.

“Oleskelupaikat ja tapahtumien järjestämisen mahdollistaminen ympärivuotisesti takaavat elävän kulttuurin kasvumahdollisuudet alueella.”

Kilpailut

Kansainvälisesti kisat jaetaan kolmeen kategoriaan: street, park ja vert.Virallisempia kisoja ajatellen nämä osiot tulisi olla selkeästi omina kokonaisuuksinaan. Hybridiparkissa (street ja park yhdistelmä) ei voi järjestää virallisempia park-kisoja. Useissa tapauksissa hybridiparkit soveltuvat kuitenkin street -kilpailuiden järjestämiseen.

Suomessa vain Kuopion Lippumäki on oppaan kirjoitushetkellä vuonna 2024 ainoa skeittiparkki Suomessa, jossa on SM-tason puitteet sekä street että park -kilpailuille.

Skeittaaminen huippu-urheiluna

Suomesta ei löydy vielä yhtään virallista olympiatason streettiä tai parkkia. Suomessa ei siis ole mahdollisuutta harjoitella arvokilpailujen mukaisessa skeittiparkissa.

Olympiatason skeittiparkin standardit ovat erilaisia kuin harrastelijaparkeissa. Jos kaupunki ja tai kunta suunnittelee Olympia-tason skeittiparkin rakentamista, ota yhteyttä Rullalautaliittoon hyvissä ajoin, autamme mielellämme hankkeen edistämisessä.